Hovawartilla on kolme hyväksyttyä väriä - blondi, musta ruskeilla merkeillä (sanotaan usein merkkiväriseksi) ja musta.

Käydään tässä lyhyesti läpi miten voidaan odottaa pennuissa tiettyä väriä. Tämä ei tietenkään ole mikään 100 prosenttinen tieteellinen tutkimus. Luonnolla on myös sanottavansa. Tästä lisää myöhemmin.

Jos kaksi blondia astutetaan keskenään, syntyy pelkästään blondeja. Tämä johtuu syystä, että blondi on väriltään resessiivinen.

Jos astutetaan merkkivärinen merkkivärisellä, voidaan saada sekä blondeja että merkkivärisiä. Merkkivärisen taipumus dominoi blondeja, mutta jos molemmilla koirilla on resessiivinen taipumus blondeihin voi tämä dominoida. Tästä väriyhdistelmästä ei koskaan voida saada täysmustia koiria. On tapahtunut, että on rekisteröity musta jälkeläinen kahden vanhemman ollessa merkkivärisiä, mutta pennut ovat aikuisiässä kehittäneet merkkivärisen värin, vaikkakin kyseessä on muutama hassu ruskeita karvoja hännän alla.

Jos astutetaan blondi merkkivärisellä, voidaan saada kaikki värit. Samoten jos asutetaan täysmusta täysmustalla tai täysmusta merkkivärisellä.

On olemassa muutama poikkeus.

On olemassa merkkivärisiä koiria joilla ei ole ollenkaan taipumusta blondeihin. Meidän koirista voidaan esimerkkeinä mainita Beppo von Justehof, G. Kax ja G. Ärvin. Nämä koirat eivät periytä blondeja pentuja vaikka ovat astuneet blondeja narttuja useita kertoja.

Sitten on olemassa variantti blondeja koiria joilla ei ole taipumusta merkeille. Meidän koirista on esimerkiksi G. Stand By Me sellainen. Hän astui kaksi merkkiväristä narttua. Ensimmäisessä pentueessa oli pelkästään mustia pentuja. Toisessa pentueessa oli ainoastaan blondeja ja täysmustia jälkeläisiä. Nämä molemmat nartut ovat muissa pentueissaan saaneet merkkivärisiä pentuja. Spencerillä on siis taipumusta vain yksivärisiin jälkeläisiin.

Merkkien taipumus tulee pareittain. Jos pennulla on hännän alla ruskeata, on sillä ruskeat jalatkin. Jos on rintamerkki olemassa, on myös leukamerkit. Jos on poskimerkit, niin on myös silmämerkitkin. Tästä syystä on monella hovawartilla merkit pelkästään jaloissa ja hännän alla, mutta ei missään muualla. Tai sitten voi kaikki merkit löytyä muualta paitsi koiran päästä.

Toisin kuin esimerkiksi rottweilerilla, joka syntyy aina isoilla merkeillä – mitä isommat sen paremmat, koska niillä on taipumusta kutistua iän myötä, syntyy hovawartti pienillä merkeillä. Merkeillä on taipumusta parantua iän myötä. Jotta pennulle kehittyisi merkkejä päähän, täytyy sillä olla taipumusta poski- ja silmämerkkeihin. Muuten joutuu silmämerkkejä odottelemaan turhaan. Näytän tässä yhden vanhan koiran, joka on kuvattu kolmessa eri iässä. Kuvat on otettu 7-viikon, 18 kuukauden ja 3-vuoden iässä. Aika ihmeellistä, että merkit voivat muutamassa vuodessa kehittyä noin hienoiksi!

Nyt sitten sattuman kauppaan, esimerkkinä Chefka von der Reustad. Hän oli merkkivärinen narttu jolla oli blondi emä ja täysmusta isä. Hänellä oli siis taipumusta blondiin. Hänet astutettiin kolmella eri uroksella, kaikki olivat merkkivärisiä, joista yksi oli aikaisemmin jättänyt blondeja. Chefka synnytti isoja pentueita. Syntyi 35 pentua, 33 elävänä ja ne olivat kaikki merkkivärisiä. Kauan, mutta ihan turhaan odotimme hänen jättävän edes yhden blondijälkeläisen.

Haluan tässä vielä lyhyesti mainita, että rodussa on myös värivirheellisiä koiria. Tämä värivirheellisyys esiintyy kaikissa väreissä harmaan muotoisena. Jokunen on syntynyt myös Ruotsissa, mutta niitä ei ole montaa. Alla oleva kuva on otettu saksalaisesta kantakirjasta.